Kun olin lapsi, isälleni tuli Kansa taisteli – miehet kertovat -lehti,
tuon everstien tähdittämän toimituskunnan tuottama terapeuttinen apuväline sodan
rintamamiehille. Lehden ensinumero ilmestyi Helsingin läntisen kaupunginosan, Munkkiniemen
Dosentintien toimituksesta 4. kesäkuun 1957 marskin 90-vuotissyntymäpäivänä.
Ajankuvaa antaa heti julkaisun ensimmäinen aukeama: siinä vakuutusyhtiö Kaleva
mainostaa Suezille lähteville suomalaisille valvontajoukoille henkivakuutuksia.
Kuukausittain ilmestynyt lehti oli sodanjälkeinen ladunaukaisija siinä missä puhutaan tavallisen kansan suullisen muistitiedon keruusta, oral historystä. Tarinapotpurin idea kasvoi lehdeksi Väinö Linnan ”yleistävän lähikuvallisen” Tuntemattoman sotilaan (1956) siivittämänä: Ensipainos, 30.000 kpl myytiin loppuun alta aikayksikön. Oli päästy jo sen verran seesteiseen maailmantilan vaiheeseen, että verenvuodatuksia ja raskaita menetyksiä saattoi muistella ilman sukeltamista masennuksen ja toivottomuuden syvyyksiin. Pariisin rajalinjat kuittaavasta rauhankirjasta oli kulunut tasan 10 vuotta.
Toimitus kertoi, että lehti pyrki palstoillaan ”säilyttämään” niin paljon tavallisten sotilaiden kertomuksia kuin mahdollista niistä teoista, joita suoritettiin kansamme ehkä raskaimpina historian hetkinä. Siihen saakka sodista oli kirjoitettu paljon ja laveasti, mutta pääosin oli esitelty ”suurten tapahtumien ääriviivat sekä suurten yhtymien ja joukko-osastojen toiminta”. Kuvaamatta oli sen sijaan vielä jäänyt satojen rohkeiden, epäitsekkäiden, uhrivalmiiden, neuvokkaiden miesten tarinat, koruton sankaruus, joka piili näkymättömissä miestemme sydämissä.
Lehden kerrottiin myös täydentävän Sotahistoriallisen toimiston virallista 10-osaista suurteosta ”Suomen sota 1941–1945” (1952–1965). Kansanvaltaa oli sitäkin ehditty jo kokeilla sen verran, että lehti sai nimeensä ”Kansa”-sanan. Sillä haluttiin alleviivata yhteisiä ponnistuksia, yhteistä mieltä, yhteistä puolustustahtoa. Muistojen kirkastamiseksi toimeenpantiin vuosittain kirjoituskilpailuja, joiden päävoittona oli 10.000 mk. Ensimmäisen kisan voitti kajaanilainen Toivo Hoffren ’Vammelsuo – Helvetti 1944’ -kirjoituksellaan.
Uutta, sisäisen eheytymisen aikaa kuvasti myös se, että lehdessä pystyttiin jo nauramaankin. Oma kulmansa omistettiin pienille hauskoille sattumuksille ja naurupuheille, joihin sisältyi kuitenkin paljon vakavaakin informaatiota. Seuraavassa olen poiminut muutamia otteita uuden vuoden odotukseksi. Lisää voi lukea nettilehdestä (Kansa Taisteli 1957–1986):
”TOINEN JA TOINEN SODASSA: Toinen oli TK-mies ja se toinenkin pelkäsi hirveästi. Toinen kertoi hirveitä juttuja, eikä se toinenkaan ollut vihollista nähnyt. Toinen oli komppanian kirjuri, ja toisellakin oli uudet kumisaappaat. Toinen oli töpinässä muonittajana, eikä se toinenkaan syönyt kaurapuuroa” (1957).
”Pojat ampuivat teeriä, joita oli runsaasti tukikohtien läheisyydessä. Kun saksalaiset olivat huonoja metsissä liikkujia, ostivat he pojilta näitä mielellään. Mutta konjakki, jota he useinkin maksuksi saivat, oli joskus teellä sekoitettua, joskus pelkkää teetäkin. Niinpä tällaiset kaupat kostettiin ampumalla teerien asemasta korppeja, jotka kynittiin ja paistettiin. Sattuipa erään metsästäjän tielle villikissa, joka tuli ammutuksi ja sittemmin paistetuksi. Kun tätä kaupattiin saksalaisille jäniksenä, olivat nämä jo vahingosta sen verran viisastuneet, että sanoivat pojille: Nein, nein, miau, miau”(1957).
”Korvaamaton lääkeaine – ELÄVÄ VERI. Huolehdi Sinäkin siitä, ettei se lopu kesken sairaaloistamme” (SPR:n mainos 1958).
”OLIHAN NIITÄ TURKKEJA: Divisioona marssi talvisodan Summasta Viipurin kautta Lappeenrantaan. Tien varressa erään talon pihalla oli kasa Enso-pahvista tehtyjä ruumisarkkuja. Eräs jermu vilkaisi arkkukasaa itsekseen ääneen: Kas petkius, on noita Kajanterin turkkeja jäänyt vielä” (1958).
”TOSIJUTTU MARSKISTA. Sotiemme jälkeen oli entinen korpraali Lehtonen, nykyisin joutomies, ryypiskellyt ahkerasti muutaman päivän, joutunut tappeluunkin ja harhaili nyt pennittömänä ankarassa krapulassa Kaivopuiston tienoilla. Sattuu kulkemaan itse marski vastaan. Lehtonen empii pitkään, puraisee hävyltä viimeisenkin hännän ja astuu marskin eteen. Tuota, herra marsalkka, oliskohan passannu auttaa entistä korpraalia, kun on tässä asiat vähän huonosti. Kun ollaan taisteltu samoilla tantereilla. Marski katseli miehen hakattua naamaa pitkän aikaa ja vastasi rauhallisesti: Emme me ainakaan viime aikoina ole samoilla tantereilla taistelleet. Kaivoi tuhatmarkkasen taskustaan ja jatkoi kävelyään” (1959).
”Missä palavat eteenpäin-menon ja menestymisen kirkkaat valot, siellä syttyy myös Boston. Jo monia vuosia se on seurannut menestyvää HUOMISPÄIVÄN MIESTÄ hänen matkallaan eteenpäin, ylöspäin!” (Boston mainos 1958).
”ETTE OLE YKSIN. Kannattaa kokeilla PALKKA PANKKIIN -menetelmää – siitähän ei aiheudu lainkaan vaivaa ja sen avulla poistatte helposti rahattomuuden ja yksinäisyyden tunteen” (Yhdyspankin mainos 1959).
Vanhoja muistellen ja menneestä vuodesta kiittäen: Rauha Olkoon Kanssamme Uutena Vuotta 2016!
.
