II. Suomeksi
I.
It is truly amazing how close the city of Svetogorsk (City of Light!) is to the Finnish border city of Imatra: the distance between the cities is only seven kilometres. Both cities lie along the river Vuoksi which flows from lake Saimaa on the Finnish side and ends it’s run in Lake Ladoga in Russia. Before 1944 the whole water system of Vuoksi was part of Finland which lost it partly after the IIWW to the Soviet Union.
During the years of the Cold War the border between the two cities was closed: Svetogorsk was one of the numerous closed Soviet communities. However, the Iron Curtain opened between the cities in 1972 when transport of goods started across the border. Already after the war the most important source of livelihood in the city was the paper of the former Finnish paper mill which had to be handed over to the Russians. During Finnish time the owner of the mill was the Enso Gutzeit Company, which roots were from the 1880s when the first saw mills were established by the river Vuoksi. In the Soviet time the paper mill was called OAO Svetogorsk which was one of the largest paper mill in Russia.
When the structures of the Soviet Union collapsed, it also changed the world of the Russian border cities dramatically. In Svetogorsk people withnessed a miracle that the American company, International Paper, bough their paper mill in 1998. The mill has been established in 1978 – and its vision nowadays is “Finding ways to make business easier” (!). Everybody in Finland knows that making business in Russia is more than challenging. However, IP tries to be a good partiarchy company. In 2006, it opened the “My Family” children’s center in Svetogorsk. The center provides social services for more than 300 families from the town of Svetogorsk and surrounding areas. The second stage of renovations to the Svetogorsk Town Hospital took place in 2007 with the help of IP. This included the installation of new modern medical equipment, furniture and nursing appliances. Moreover, through the support of IP, several sports, cultural, and youth facilities in Svetogorsk have been refurbished and equipped. The Svetogorsk mill has also provided computers for classes in local schools and the technical college. IP played a role also in renovating Svetogorsk’s Fire Station 95 facility which serves the community and the Svetogorsk mill. IP also helped construct the town’s first new housing complex in 18 years. The 60 unit apartment complex will allow for new and existing employees to have a great place to live near area hospitals and schools. In 2001 the company employed in Svetogorsk ca. 3000 workers. The number of population of the city is nowadays ca. 16.000.
People of the town get used to their American gentlemen: the mill is bringing bread and secures families welfare. Unlike in the other Russian Karelian borderlands, in Svetogorsk lives a lot of young families because of the factory. It is common to see young mothers with their baby carriages in the street scene. The mill dominates the profile of the city, as well as the the only hotel owned by the mill. Unfortunately it’s not in common use for tourists. However, the directors of the mill are not part of the community but are living in the Finnish side in the city of Imatra. Maybe Svetogorsk is too grey and it’s facilities are too poor for them. In Imatra the American directors are welcome: they are the biggest tax payers in the city. International border crossing point opened between Imatra and Svetogorsk in 2002.
The cities of Svetogorsk and Imatra have tried to form a twin city partnership and they have succeed to bring the cities closer together at least a little bit. The cities celebrate together the Vuoksi Gala twice a year, every year, during New Year they organise a meeting of Santa Claus and Grandfather Frost. Also many other common activities have been produced through the cooperation of the cities. Unfortunately the cities have not yet found a way to form a true twin city. Twin city need to be much more than two cities together: it need to have a common identity, good social networks, common spaces, common publicity... It must be a town of it’s own, not two cities side by side.
II.
Svetogorsk – harmaa ja kansainvälinen rajakaupunki
Itä-Suomen yliopistolla
pyörinyt Imatra-tutkimusryhmäni sekä koko joukko Karjalan tutkimuslaitoksen
väkeä Minna Piipposen ohjastuksessa teki bussimatkan Svetogorskiin toukokuisena
arkipäivänä. Ylitimme rajan Imatralla entisen Pelkolan kylän
rajanylityspaikasta, josta 2002 tuli kansainvälinen ylityspaikka. Raja oli
lujasti kiinni aina vuoteen 1972, jolloin aloitettiin tavaraliikenne. Avautumista
vauhditti se, että Suomi osallistui Svetogorskin sellu- ja paperikombinaatin
rakennusprojektiin. Nykyään rajan ylittää yli miljoona matkustajaa.
On ällistyttävää, kuinka
lähellä ”Valon kaupungiksi” nimetty Svetogorsk eli entinen Enson teollisuusyhteisö
Imatraa on. Kaupunkien välillä on vain seitsemän kilometriä. Jos Vuoksen vesireitti
olisi avoin kululle, pääsisi Svetoon nopeasti vain huilaamalla alas virtaa.
Vuoksi on komea joki, leveä ja ylväs: se laskee vetensä vasta Laatokkaan. Olisi
todella hienoa laskea tuota ennen sotia Suomeen kuulunutta virtaa ja nähdä
Kannaksen vanhat rannat.
Svetogorskia hallitsee
vielä savupiipputeollisuus. Sodan jälkeen venäläiset ottivat käyttöönsä
Suomelta jäänee paperitehtaan ja uudelleennimesivät sen OAO Svetogorsk -nimiseksi. Tehdas oli yksi maan suurimpia. Kun
soviet-aika mureni Venäjällä, heijastui rytinä myös rajakaupunkeihin
dramaattisesti. Sveton asukkaat todistivat senkin ihmeen, että ylikansallinen,
amerikkalaisvetoinen International Paper (IP) osti heidän tehtaansa 1998.
Yrityksen visio on “Finding ways to make
business easier” (!). Kuinkahan helppoa se Venäjällä heille on ollut? Me
suomalaiset tiedämme, että liiketoiminta rajan takana voi olla kovinkin
haasteellista.
IP yrittää kuitenkin olla hyvä,
partiarkaalinen yritys ja osallistua yhteisön toimintaan. Vuonna 2006 se
perusti “Minun perheeni” -nimisen lasten keskuksen, joka tarjoaa sosiaalisia
palveluja noin 300 perheelle. IP tukee myös paikallista sairaalaa toimittamalla
sille mm. moderneja hoitovälineitä ja huonekaluja. Myös paikalliset urheilu-,
kulttuuri- ja nuorisoseurat ovat saaneet tukea yritykseltä. Kouluille IP on
toimittanut tietokoneita ja paikalliselle palokunnalle sen tarvitsemia
välineitä. Yritys on rakennuttanut myös asuintaloja työntekijöilleen. Kaikkiaan
yrityksessä toimii noin 3000 työläistä (2001), ja koko kaupungissa on asukkaita
noin 16 000 (2011). Yrityksen johtomiehet eivät kuitenkaan kuulu tuohon joukkoon, vaan he asuvat Suomen puolella Imatralla, jossa he kuuluvat kaupungin suurimpiin veronmaksajiin.
Sveton katukuva on venäläisen harmaa. Vierailumme
aikana meneillään oli puistojen siivoaminen tulevan Voiton päivän kunniaksi.
Toisin kuin muilla Suomeen rajautuvilla alueilla, Svetossa katukuvaan kuuluu paljon
nuoria äitejä masut pyöreinä tai työntämässä lastenrattaita. Tehdas on vetänyt
puoleensa nuoria perheitä, jotka kuitenkin alkuun päästyään muuttavat muualle.
Vaihtuvuus on suuri.
Fyysisesti läheiset Imatra ja Svetogorsk ovat
yrittäneet rakentaa Twin city eli kaksoiskaupunki -ideaa, mutta ainakin
toistaiseksi se on jäänyt yksittäisten kampanjoiden varaan. Kaupunkien välillä
on toki aktiivista yhteistyötä, kuten vuosittainen Vuoksi Gaala ja Joulupukin ja Pakkasukon
tapaamiset jne. Twin city -ajatus on kuitenkin paljon enemmän kuin kaksi
kaupunkia yhteensä; se on oma erityinen kaupunkinsa omine identiteetteineen,
tiloineen ja toimintoineen.
Hei Marja,
VastaaPoistaensin ruotsalainen Tetra Laval osti kombinaatin 1995. Tetra Pak halusi Venäjän tehtailleen nestepakkauskartonkia mutta tuonti lännestä tullirajan taakse Venäjälle oli liian kallista. Niinpä he investoivat Svetossa olleeseen kaapelipaperikoneeseen ja se modifioitiin tekemään nestepakkauskartonkia. Vaan kuinkas kävi? Tehdas seisoi koska kaikki laskut oli maksamatta: ei ollut puuta, ei öljyä, palkanmaksukin oli niin ja näin. Niinpä Tetra osti koko roskan velkoineen päivineen. Mukana tuli koko kaupunki asuintaloineen, elokuvateattereineen, urheilutaloineen, uimahalleineen, tulipa siinä kolhoosikin lehmineen. Kaupan jälkeen alkoi heti asuntomassan luovutus kaupungin haltuun. Siinä oli tiukkoja hetkiä kun kaupunki ei olisi millään maksanut lämmityslaskuja tehtaalle...
Lopulta Tetrankin kärsivällisyys loppui ja niin tehdas siirtyi IP:lle.