18.9.2012

Raiskaavat sotasankarit: Beevorin kertomus toisesta maailmansodasta




62 miljoonaa kuollutta, joista 37 miljoonaa (60%) siviiliä. Toisessa maailmansodassa oli edullisempaa olla sotilas kuin siviili, oli edullisempaa asua muualla kuin Neuvostoliiton länsirintaman rajakylissä tai Puolassa, Ukrainassa tai Baltian maissa tai saksalaisissa suurkaupungeissa. Brittien kauhistuttavat – ja brittikenraali Arthur Harrisin intohimoisesti vaatimat − aluepommitukset suurkaupunkeihin olivat kuin saksalaisten keskitysleirit: siviilien tappamista varten suunnitellut.

Naisten osa miesten sodassa oli lohduton varsinkin siellä, missä japanilaiset joukot kulkivat tai missä Puna-armeija teki ryöstö- ja kostoretkiä. Eräänkin kerran, kertoo brittiläinen entinen upseeri ja tarinanikkari Antony Beevor, venäläissotilaat saavuttivat pakoon lähteneet saksalaissiviilien joukot. Pakolaisia oli tuhansittain kapealla tiellä, mutta niin oli sotilaitakin. Koston sokaisemat sotilaat joukkoraiskasivat ja lopuksi tappoivat 8-vuotiaista tytöistä lähtien kaikki pakolaisnaiset mummoihin asti. Hysteerisesti naisia puolustaneet pojat ja papat ammuttiin. Näky oli silminnäkijän mukaan kuvottava: naisten, tyttöjen ja mummojen silvottuja ruumiita oli kilometritolkulla tien varsilla. Tuota kauhistusta olemme saaneet nähdä muun muassa Klimovin elokuvassa ”Tule ja katso” (1985), missä kuvataan Valko-Venäjän noin 600 kylän asukkaiden raiskauksia ja tappoja sekä kylien tuhoamista.

Miksi sotasankari raiskaa? Joku voisi selittää ilmiötä sillä, että epäinhimillisissä oloissa, kuten sodassa, ihminen raaistuu, menettää inhimillisyytensä ja muuttuu saalistavaksi pedoksi. Toinen voisi sanoa, että sotilaan macho-rooli edellytti sen laatuista käyttäytymistä. Ehkä raiskaajat arvelivat, että kosto vihollisen tappamista omaisista oikeutti raiskaukset ja naisten ja lasten tapot. Häpäisy, epäkunnioitus, herruuden ja vallan osoittaminen. Syitä sodanaikaisiin raiskauksiin on monia. On tutkittu, että raiskaajat ovat siviilioloissa usein reppanoita. He tulevat alemmista yhteiskuntaluokista, ovat heikosti koulutettuja, tienaavat vähän, ovat heikon itsetunnon omaavia, tottuneet väkivaltaan, vihaan ja aggressioon ja heidän sisäinen kontrollinsa on heikko. Beevor ei analysoi sotarikoksia kirjassaan ”Toinen maailmansota” (2012) vaan toteaa, että näin oli.

Beevor ei liioin pohdi muitakaan sodan ilmiöitä, ja teos onkin älyllisesti hyvin lattea. Sen kaunokirjallinen tyyli ei sekään häikäise eikä se ole erityisen hyvä tietokirjanakaan: siinä on hyvin vähän uutta tietoa yksittäisistä rintamista. Uutta 900-sivuisessa kirjassa on se, että se murtaa meidän Eurooppa-keskeistä kuvaamme sodasta ja todistaa teoksellaan sodan mielettömyyttä sekä lähes kaikesta kontrollista vapaan toiminnan leviämistä kaikkialla maapallolle: Homma lähti sananmukaisesti käsistä. 

Asetelma kirjassa on tuttu: pahikset Japani ja Saksa vastaan vähemmän pahikset länsiliittoutuneet. Suomen jatkosodan rintamat eivät saa rivinkään mainintaa. Herkullista ovat Beevorin kuvaukset Rooseveltin naiiviudesta, Stalinin onnekkuudesta ja Churchillin tempoilusta. Osansa saavat myös narsistiset ja omia uriaan ajattelevat ja keskenään riitelevät kenraalit. Beevor myös muistuttaa, että sodan sankarikuvauksissa on unohdettu Normandian siviiliuhrit ja kylien tuhoamiset, mieleltään järkkyneet, taistelukauhu, hermoromahdukset ja pelkuruus. Nekin olivat osa sodankäynnin arkipäivää. Naisia kirjassa ei mainita kuin raiskausten uhreina ja muutaman rivin saa nokkava ja miestään ohjaava Rouva Tšiang Kai-šek (!).

Kiinnostavasti Beevor mainitsee kiinnostavan seikan, nimittäin toisen maailmansodan aikana eri maissa nousseen sisällissodan uhan: Kiina, Ranska, Puola… Suomessakin siitä puhuttiin ja sillä peloteltiin, jotteivät rauhanaktivistit olisi saaneet enemmän jalansijaa kuin mitä saivat. Erään asian Beevorkin unohtaa, kuten muutkin sotakirjailijat, nimittäin kriisiajan talouselämän hyötyjät. Uuden teknologian keksijät, sotateollisuus, asekauppiaat, mustan pörssin miehet.. he rikastuivat ja paisuivat samaa tahtia kun siviilit ja sotilaat kuihtuivat ja kärsivät.