Twin city Tornio-Haparanda syntyi jo 1842
Tornion historiallista kaupunkia hallitsee leveä, valtavan virtauksen joki. Paikalliset kertoivat minulle, että joka vuosi jokeen hukkuu joku. Eräänä syystalvena nuorisojoukko oli palaamassa illanistujaisista ja eräs heistä pelleili kaiteella sillä seurauksella että horjahti. Kaverit jaksoivat pidätellä hetken jäätävään virtaan putoavaa poikaa, kunnes ote luisui peruuttamattomasti irti. Voi vain kuvitella poikien kauhun. Ruumis löytyi kesän tullen, se oli ajelehtinut Ruotsin puolelle.
Lapin portti ja tienristeys
Avaran joen suistosta katsottuna on helppo kuvitella Tornion seudun asutuksen leviäminen heti jään vetäytymisen jälkeen: kuinka houkuttelevaa oli rakentaa asumus laajan meren ja kalaisen virran kohtaamispisteeseen, takana riistamaat ja turkisrikkaat Lapinmaan eräalueet. Täältä oli vaivatonta nousta jokea myöden ylämaihin, valtavalle maailmat aukaisevalle meritielle Jäämerelle asti. Ensimmäiset asukkaat lienevät olleet täällä eteläisessä Lapissakin kalastuksella, metsästyksellä ja peuranpyynnillä elänyttä pyyntikansaa, ehkä suomalaisia. Tutkijat ovat esittäneet, että viimeistään rautakaudella rannikkoalueita asuttaneet suomalaisheimot kutsuivat sisämaan asukkaita lappalaisiksi ja heidän asuttamaansa aluetta Lapiksi. Paljon mahdollista, että lappalaiset olivat nimenomaan saamelaisia: joka tapauksessa asukkaiden etninen ero on tullut jo varhain esille. Keskiajalla maanviljelyn aseman vahvistuminen luonnonniittyjen jokilaaksoissa alleviivasi entisestään eroa Lapin eri suomalaisheimojen (karjalaisten, hämäläisten, savolaisten, pohjalaisten) ja saamelaisten välille.
Tornionjoen suistoalue alkoi kansottua ja alueen kaupallinen merkitys korostua vuosisatain kuluessa siinä määrin, että 1621 Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf antoi Torniolle kaupunkioikeudet. Ruotsin suuruudenajalla Torniosta muodostui kuuluisa Lapin portti, vilkas ja rahakas markkinapaikka, mutta samalla se oli edelleen puinen pikkukaupunki ohueine säätyläiskerroksineen, nurmisine katuineen, joita käyskentelivät lehmät, lampaat ja possut.
Kaksoiskaupungin synty
Tornion historiassa Suomen sodan tapahtumat (1808–1809) ovat dramaattinen käännekohta: kaupunki ”jäi” sodan voittaneen Venäjän puolelle ja tuli liitetyksi Suomen autonomiseen suurruhtinaskuntaan. Tornion aika Ruotsin Lapinmaan helmenä oli auttamattomasti ohi. Uusi positio rajakaupunkina toi Tornioon venäläisen varuskunnan ja ortodoksisen kirkon, passipakot ja Ruotsia liehittelevän leiman.
Nykyajan suuren kaupallisen idean, Tornio-Haaparannan kaksoiskaupungin näkökulmasta 1800-luvun alkuajan tapahtumat olivat sikäli käänteentekeviä, että Tornion menetystä korvaamaan perustettu Haaparanta sai kaupunkioikeudet 1842, mikä loi pohjan modernisoidulle twin city -idealle. Vielä 1800-luvulla yhteydet Torniosta olivat passipakoista ja uudesta valtakunnanrajasta huolimatta kiinteät koko Ruotsin puoleiseen Tornionjokilaaksoon. Sukulaisia asui molemmin puolin rajaa eikä vanhoja kauppasuhteita noin vain korvattu. Jokilaakson väki aloitti armottoman salakuljetuksen eli jobbauksen. Lainkuuliaisuus ei tässä suhteessa ollut Tornionlaakson väen parhaita puolia. Toisaalta laestadiolainen herätysliike yhdisti väkeä molemmin puolin rajaa. Olihan Laestadiuksen valtakunnan ydinalueet juuri suomen- ja saamenkielisessä Tornion-Muonionjokilaaksoissa sekä Ruijassa. Sen, minkä viranomaiset sulkivat rajamuodollisuuksilla, avasivat laestadiolaiset maallikkosaarnaajat ja heidän perässään rajoja ylittävät uskonsisaret ja -veljet. Väkeä ei hidastanut se, että silta Haaparanta-Tornion välille rakennettiin vasta 1919.
Uutta ilmettä
Moderni Tornio-Haaparanta kaksoiskaupunki-idea profiloitui Suomen ja Ruotsin EU-jäsenyyden myötä (1995). Seudulla aloitettiin 2000-luvun alussa Rajalla-hanke, johon liittyi ennen muuta talouselämää kohentavat toimet. Vuonna 2006 IKEA:n tulo alueelle on vilkastuttanut kauppaa ja rakennustoimintaa. Näyttävä ammattikorkeakoulun kampus on sekin luonut uutta ilmettä tähän pohjoiseen, keskusta-johtoiseen joen kaupunkiin. Historioitsijan silmin katsottuna 22 000 asukkaan Tornion seutu ja 10 000 asukkaan Haaparanta muodostavat luontevan aluekokonaisuuden. Yhtenäisyyttä korostaa se, että jo 1980-luvun lopussa Haaparannassa aloitettiin kaksikielinen koulutus. Tämä ei ole ihmeteltävää, sillä Haaparanta on Ruotsin suomalaisin kaupunki; sen asukkaista enemmistö puhuu kotikielenään suomea. Tornionjoen Ruotsinpuoleisten asukkaiden kieli on parinsadan vuoden aikana muuntunut meän kieleksi, mikä hauskasti muistuttaa vuosisatoja vanhasta Pohjois-Ruotsin suomalaiskolonioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti