Levi, Euroopan ark(t)inen keskus

Lapin matkailussa noin 170 km napapiiriltä pohjoiseen sijaitsevan Kittilän Levitunturin alue on kokenut viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana järisyttävän ja nopean muutoksen – näin sekä ympäristön että kulttuurisen ja sosiaalisen olemisen osalta. Kun 1970-luvulla sukuloin paikkakunnalla, oli Levitunturin alueella eli Sirkan kylässä vain muutama pieni matkailuyritys, nyt kylässä on yksistään ravintoloita 47 ja hotellien vuodepaikkoja 23 000. Vuosittain kohteessa vierailee yli puoli miljoonaa turistia. Muutoksen myötä tunturin/kylän fyysinen ilme ja paikan tuntu ovat täysin toisia kuin ennen. Tyypillisestä keskilappilaisesta, punamullalla maalattujen pirttien ja noin kolmeensataan asukkaaseen yltäneestä pienviljelijä-metsuriyhteisöstä on tuotteistettu Euroopan arktinen urbaani keskus. Itse tunturi on parturoitu 45 laskettelurinteeksi. Levin mökkiläisenä olin todistamassa entistäkin kansainvälisemmän aikakauden syntyä Levin matkailussa kun uudenvuodenaaton 1999 pakkasilla avattiin tunturinrinteeseen uusi ultramoderni gondolihissi. Hauskasti ja turvallisesti hissi kuljetti meidät ylös lähemmäksi revontulia ja tähtikirkasta taivasta. Ennen kylän raittia kävellessä koirat louskuttivat tervehdykseksi joka pihasta ja matalista navetoista ammuivat lehmät, nyt kymmenien hotellien, kaduille työntyvien baarien ja kauppojen äänimaailma tunkee tajuntaan euro-poppia. Vanha työväentalo nököttää Sirkan entisellä kylätiellä vielä paikallaan ja muistuttaa kyläyhteisön menneestä poliittisesta profiilista.

Lapin matkailun kulttuurihistoriasta voidaan hahmottaa - jos ei oteta lukuun kruunun hallintomiesten ja verottajien, turkiskauppiaiden ja luterilaisten kirkonmiesten työntymistä Lapin rajan pohjoispuolelle – neljä eri jaksoa: 1) Tieteellis-taloudellinen intressi toi Lappiin etenkin 1700-luvulla tutkijoita - maan, kansan ja kasvillisuuden kartoittajia - kaikkialta eteläisemmästä Euroopasta. Retkikuntia rahoittivat monta kertaa tiedeakatemiat, joita perustettiin vuosisadan aikaan lukuisiin Euroopan keskuksiin. Suomen Lapissa suosituimmaksi matkakohteeksi nousi tuohon maailman aikaan Ylitorniolla oleva Aavasaksa, keskiyön auringon katsastuspaikka.

2) 1800-luvulla voidaan puhua jo Lapin turismin synnystä, siksi ilmeiseksi alkoi pohjoisen matkailu kansainvälisesti katsoen käydä. Siitä todistavat ne määrältään useaan sataan nousevat anglo-amerikkalaiset ja keskieurooppalaiset matkakirjat, joissa kuvataan Lappia monin sanakääntein ja luontoa ylistäen. Vuosisadan lopulla Jäämeren puolella aloitettiin laivaturismin organisointi Nordkappiin ja pitkin pitkää Norjan rannikkoa. Suomessakin perustettiin matkailun edistämiseksi Suomen Matkailijayhdistys 1887. Suomen Lappi sen sijaan profiloitui 1800-luvun aikana ”venäläisenä Lappina” ja alkoi eristäytyä ylikansallisista Jäämeren taloudellisista ja sosiaalisista verkostoista. Näin siksi, että vuosina 1825-26, 1852 ja 1889 Suomen Lapin rajat sekä itään, pohjoiseen että länteen täsmennettiin asiakirjoihin, paalutettiin maastoon ja ihmisten ja porojen vapaa kulku valtiosta toiseen joutui ankarampaan viranomaissyyniin.

3) Uuteen nousuun Lapin matkailu kiihtyi Suomen itsenäistymisen jälkeen 1920-30-luvulla. Tuolloin koko valtakunnassa panostettiin vahvasti – taloudellisista ja poliittisista syistä johtuen - kotimaanmatkailun kehittämiseen ja kehittämishankkeissa huomioitiin erityisesti rajaseutujen matkailukohteet. Kuvaavasti Suomen Rajaseutuyhdistys esitteli Rajaseutu-lehdessään kutakin matkailuun sopivaksi katsottua raja-aluetta teemanumeroissaan. Vuonna 1930 ilmestyi kolme teemanumeroa Lapista: Länsi-Lappi (Tornionlaakso), Lappi ja Petsamo. Sitä ennen olivat ilmestyneet Karjalaa esittelevät teemanumerot: Karjalan Kannas 1927, Laatokan Karjala 1928 ja Pohjois-Karjala 1930. Lappiin perustettiin tänä aikana myös ensimmäiset matkailumajat ja talvilomakohteet: Pallas 1934, Hetta 1935, Kilpisjärvi 1937, Inari 1937 sekä Sallan ja Ounasvaaran rinteet 1937. Kansainvälisen tason hotelli Pohjanhovi Rovaniemellä avattiin 1936 ja Petsamon kansainvälinen matkailijajoukko nousi samana vuonna jo 14 000 henkilöön. Sirkan kylässäkin yövytettiin matkailijoita, niin kuin lähes kaikissa pohjoisissa tienvarsikylissä. Kievari kylään oli saatu jo 1860-luvulla ja vakinainen kauppa 1920-luvulla.

4) Seuraava pyrähdys Lapin matkailussa alkoi 1960-70-luvulla massaturismin myötä. Jo 1950-luvulta lähtien yksittäisten eteläsuomalaisten perheiden matkailutraditioihin oli kuulunut automatka Lapin halki Jäämerelle, nyt puitteet laajenivat kansainvälistymisen ja kotimaanmatkailun kasvun myötä huimasti. Kuvaavasti Sirkan kyläänkin perustettiin ensimmäinen matkailuyritys 1953 palvelemaan kotimaanmatkailua. Laskettelua Levillä alettiin kehittää 1964. Myös Sodankylän Luostolle avattiin moderni slalom-rinne hisseineen 1969. Samoihin aikoihin laajenivat matkailubisnekset myös Kolarin Ylläs- ja Muonion Olos-tuntureilla. Saariselän tunturikeskus Sodankylän ja Inarin rajamailla kasvoi omaksi urbaaniksi maailmankyläkseen hieman aiemmin kuin Levi. Alueellahan oli jo pitkät perinteet matkailijoiden huoltamisessa 1860-luvun lopun kultakuumeesta lähtien.

Levin nykyistä suosiota todistaa se, että kun brittiläinen World Travel Guide listasi äskettäin Euroopan huippusuosittuja laskettelukohteita, Levi loistaa neljän huipun joukossa. Muut kohteet ovat Itävallan Solden, Sveitsin Les Gets and Ranskan Avoriaz. Jo talvikautena 1992-93 Levi valittiin ensimmäisen kerran Suomen vuoden hiihtokeskukseksi ja sitä se on ollut vielä neljä kertaa myöhemminkin. Kansainvälisiä pujottelukisoja täällä on järjestetty vuodesta 2000 ja Alppihiihdon maailmancupin osakilpailuja 2004 lähtien, mikä on tuottanut alueelle mainetta maailmanlaajuisesti: vuonna 2009 kisoja seurasi peräti 230 miljoonaa ihmistä.

Jos Levi on kisavieraiden näkökulmasta arktinen, maailman pohjoisin kilpapaikka, se on tavallisille matkailijoille ja Lapin rakastajille helposti lähestyttävä, mutta samalla myös kevyesti jätettävä paikka: kerta kaikkiaan arkiseksi muuttunut matkailukohde lentokenttineen. Leville lähtijän ei tarvitse miettiä kahta kertaa Lapin matkan varustuksiaan, yöpymisiään tai syömisiään: kaikkea on tarjolla. Leviltä on myös vaivatonta suunnistaa laajemmalle Lapinmaahan, vaikkapa Kilpisjärvelle kevään pilkkikisoihin, Inarin puolelle Lemmenjoen kultamaille, Ruijaan ison veden ääreen tai Norrbotten halki Narvikiin. Levin vahvuuksiin kuuluu myös monipuolisuus. Se tarjoaa kaikille mieleistä tekemistä; yksityistä mökkielämää palvelujen läheisyydessä, laskettelua, hiihtoa, retkeilyä, golfia, patikointia, bailaamista…

Kaikessa arktisuudessaan ja maailmankylä-profiilissaan Levi on ehkä käynyt jo liiankin arkiseksi. Se herättää kulttuurisen kysymyksen, mikähän se Lapin ominaisluonne nyt taas olikaan? Toinen, ympäristöön liittyvä kysymys on, millaisen hiilijalanjäljen lentoliikenteeseen perustuva matkailu jättääkään? Eikö olisi jo korkea aika lähteä vakavasti toteuttamaan The Arctic Europe Route -pikajunalinjaa Lapin matkailukohteisiin vaikkapa EU-rahoilla? Entäs se sosiaalinen muutos, ovatkohan lappilaisten sosiaaliset taidot kehittyneet, verkostot avautuneet ja epäluuloisuus vieraita kohtaan lieventynyt matkailun myötä?