GOLIKOVKAN TORILLA – Matkakirje Venäjän Karjalasta
Karvanutut, siansorkat, kanankoivet, rintaliivit, yskänpastillit… vanhan ajan Golikovkan kansantori Petroskoissa tarjoaa tavaraa joka lähtöön päivittäin aamuyhdeksästä iltakahdeksaan. Tori sijaitsee nykyisen Alexandra Nevskogon kadun varrella. 1920-30-luvulla katu oli nimeltään Uritskinkatu ja suomalaisten miehitysaikana Ukonkatu. Pienet myyntikojut ovat yltäkylläisesti täynnä ja kojujen väliset kujat ahtaat. Kaupungilla huhutaan, että tori suljetaan: isot marketit ovat vallanneet asiakaskuntaa ja Golikovkan tori on jo nyt historiaa, katoavaa kansanperinnettä. Toisella puolella kaupunkia Lenta-tavaratalon kupeessa olleet kojut ovat jo saaneet väistyä 24 tuntia auki olevan ostosparatiisin laajennuksen tieltä.
Suomalaisille Golikovka on ollut aivan erityinen paikka. Tänne Lohijoen (Lososinkajoen) takana oleviin työläiskaupunginosiin (Golikovka ja Zareka) tuli iso joukko punapakolaisia sisällissodan jälkeen – kuka pääsi sittemmin töihin kuuluun Petroskoin suksitehtaaseen, kuka Lososinan kombinaattiin tai muihin Äänisen rannan tuntumassa oleviin ompelimoihin, verstaisiin ja pajoihin. Vanha 1700-luvun alussa Lohijoen mutkaan rakennettu Onegan tykkitehdaskin sai suomalaistyövoimaa. Nykysuomalaisten suosiman Karelia-hotellin tuntumasta löytää vielä jälkiä hajonneista punatiilisistä rakennuksista ja tehtaiden piipuista: muistoja nyt jo häviämässä olevasta teollisesta Petroskoista. Tuon ajan suomalaisista muistuttavat myös Edvard Gyllingille ja Toivo Antikaiselle omistetut kadut. Myös Golikovkan takaiseen lähiöön, Kukkovkaan eli Kukonmäkeen liittyy suomalaismuistoja: sinne muutti 1860-luvun suurten nälkävuosien aikana suomalaisia nälkäpakolaisia, tätä nykyä sieltä löytää pietarinsuomalaisen Kustaa Rovion mukaan nimetyn Rovionkadun. Vaikka suomen kieli menetti virallisen kielen asemansa Venäjän Karjalassa 1937, puhutaan Lohijoen takana vieläkin suomea. Lähellä ranta-aluetta sijaitsee tätä nykyä Petroskoin valtionyliopiston suomenkielen laitos.
Golikovkasta eli ”Nälkälästä” tuli myös amerikansuomalaisten siirtolaisten koti 1920-30-luvun vaihteessa. Golikovkan torilta oli vain noin korttelin verran matkaa amerikansuomalaisten ensimmäiseen kotiin Petroskoissa, Siirtolaishotelliin, joka koostui useista parakeista. Lähellä sitä olivat myös Työ-nimiset asuinparakit, täynnään suomalaisia. 1930-luvun alussa Golikovkan torin tienoo oli kuin maalla konsanaan: kesäkuumalla kadut pölisivät ankarasti, muina vuodenaikoina ne olivat kelirikkoista perunapeltoa, jonka reunoille rakennettiin puisia jalkakäytäviä kulkua helpottamaan. Muutenkin suurin osa kaupungista oli vailla sähköä, saunoja, pesutupia… Amerikansuomalaisten myötä tienoon elämä vilkastui huomattavasti. 1930-luvun alussa arveltiin Golikovkan alueella asuvan noin kolmisensataa suomenkielistä naista perheineen. Golikovkan työläisyhteisön suomalaiset naispiiriläiset muun muassa kyntivät ja kylvivät kaalimaata, perustivat oman punanurkkansa, osallistuivat punaisen ristin työhön sanitaareina, avustivat lastenkotia, keräsivät rahaa Suomen työläisnaisille – ja kaikki tämä pitkien tehdastyöpäivien jälkeen. Kutomotehtaassa työskennelleet suomalaiset iskurinaiset perustivat erityisen ”tikuttajain” prikaatinkin. Golikovkan suomalaiset ylläpitivät myös venäjänkielen opintokerhoja ja ”dramaattisista” piiriä. Eipä ihme, että heitä kehuttiin työn sankareiksi ja stahanovilaisiksi. Stahanovilaisuus sai nimensä hiilenkaivaja Aleksei Stahanovista, joka laskeutui kaivokseen ja louhi kuudessa tunnissa 102 tonnia hiiltä. Kelpo suoritus, tottavie. Iskuri- tai kaaderimitalit eivät tosin kovin kauas suomalaisia kannattaneet, kun Golikovkastakin tuli viimeistään 1937 ”porvarillisten nationalistien pesä”.
Nykysuomalaisista matkailijoista vain harvat tuntevat Golikovkan tarinaa: varsinainen Petroskoin ydinkeskustahan on Äänisen ja rautatieaseman yhdistävän Leninin kadun tuntumassa. Jos nyt kuitenkin maltettaisiin erota hetkeksi Pohjola-hotellin baarin ilakoivasta seurasta, niin kaupungista löytyy yllättävänkin paljon muuhunkin kuin miehitysaikaan liittyviä suomalaisia muistin paikkoja.
2.5.2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Venäjällä on paljon unohdettuja mielenkiintoisia paikkoja aluehistorian kartoitettavaksi. Nämä paikat eivät aina sijaitse nykyhetkessä ja todellisuudessa, vaan ovat ihmisten kuvitelmia tilasta.
VastaaPoista