MATKA TAATSIN SEIDALLE
- Kitisen joen historia avautuu moniäänisenä tarinana

Jokaisella joella on oma kiehtova historiansa. Keski-Lapin jokien aluehistoriaan punoutuu sekä ikivanha metsälappalaisten että 1600-luvun lopulta lähtien alueelle muuttaneiden uudisasukkaiden monipolvinen historia. Pohjoisen joilla ovat törmänneet välillä hyvinkin aggressiivisesti esivallan ja kansan tahto, missionäärien, tukkityöläisten, voimayhtiöiden, poromiesten, metsähallinnon ja maatalouspoliitikkojen intressit. 280 kilometriä pitkän Kitisen kertomus ei poikkea tästä perusjuonesta, mutta silti sen tarinaan liittyy aivan uniikkeja piirteitä.

Kitinen erkanee napapiirin takana Suomen pisimmästä yli 500 kilometriä pitkästä mahtivirrasta Kemijoesta kohta Pelkosenniemen jälkeen. Se ohittaa pian Kairalan kylän ja sen jälkeen vanhan metsälappalaisten esi-isieni siidan Askan. Sittemmin tuossa joen kohdassa vietetyt Porttikosken tukkilaiskisat ovat osa aikanaan vapaana virranneen joen yhteisöhistoriaa. Nykyään paikasta ei ole pitkä matka Luostolle lystin pithon. Padotun Porttikosken jälkeen jokea vastavirtaan nouseva saavuttaa Sodankylän kirkonkylän. Ruotsin vallan aikaisesta valtataistelusta ja pakanauskon kuolemaa uhoavasta vihapuheesta on konkreettisena todisteena keskelle Sodankylää 1689 rakennettu luterilainen kirkko, nykyään turistikohteena oleva viehättävä satulakattoinen palveluspaikka.

Kitisen aluehistoriaa mittova ei kuitenkaan malta pysähtyä kirkolle eksoottisten Midnight Sun -elokuvafestivaalienkaan takia, vaan joki johtaa yhä pohjoisemmaksi. Se ohittaa Sattasen kylän, jonka ilme on tekojärven takia kovin muuttunut 2000-luvulla. Sitten jokirantaa koristavat 1800-luvun pientilallisten kansoittamat Petkula - jonka lähellä sijaitsee Kevitsan kaivosalue – Kersilö, Moskuvaara ja Madetkoski. Jälkimmäisen kyljessä on kuulu Pomokairan aapasuo hillamaineen. Kylien jälkeen joki kaartuu hieman vasemmalle ja avautuu silmien eteen valtavan laajana Porttipahdan tekoaltaana. Se avattiin 1970 Lokan altaan rinnalle, mutta on paikkakuntalaisten muistissa tätä maineeltaan parempi. Altaan pohjaa pudistettiin toisin kuin haisevista ja vaarallisista uppotukeistaan ja ryteiköistään aikanaan tunnetuksi tullut Lokan allas. Sittemmin altaat yhdistettiin Vuotson kanavalla ja sitä kautta kulkijalle avautuu historialliset Sompion erämaat. Jo alempana vanhan Sompion aluetta pääsee ihailemaan nousemalla Kitisen sivujoen Luiron latvoille.

Kitinen ei kuitenkaan tyrehdy Porttipahdan altaaseen, vaan jatkuu Kittilän koillisosassa olevan Pokan kylän halki. Pokka on tunnettu laajoista vuomistaan ja Suomen kylmimmän paikan maineestaan. Muutaman poronkuseman päässä on suurta huutoa saanut Suurikuusikon kultakaivos kanadalaisine omistuksineen.

Pokan kylä harvoine taloineen ja kaksine baareineen ei saa matkaajaa pysähtymään vaan tie vie aivan Kitisen latvoille, joen syntysijoille. Eikä mille tahansa synnyinsijoille vaan Lapin kuululle tuhansia vuosia vanhalle palvontapaikalle, metsälappalaisten suurelle pyhälle Taatsin seidalle. Upea lähtö joelle, joka yhdyttyään emojokeensa vie kulkijansa Pohjanlahteen saakka ja sieltä maailman merille. Kuka voi puhua enää vanhasta Lapista eristyneenä pohjanperänä?

Taatsin seita on lumoavaa katsottavaa, luonnon muovaama kivinen patsas keskellä kauniin karua Lapinmaata. Seudun taika ei liity yksin hiljaisuuteen ja levollisuuteen, vaan ennen muuta seidan ja koko Kitisen joen aluehistoriaan. Väkeä on sauvonut ylös ja alas jokea; monia kieliä puhuvaa, monenkirjaviin vaatteisiin pukeutunutta ja monenmoista välineistöä ja uhreja kantavaa kansaa, esi-isäni ja -äitini siinä virrassa mukana, kumartamassa, palvomassa, uhraamassa, kiittämässä, toivomassa. Ihmisten ja aikojen äänekäs virtuaalinen ketju kulkee väkevänä ja yliaikaisena silmien ohitse seitaa katsellessa. Kerrassaan taianomaista, iholle tulevaa sydän-Lapin historiaa. Samalla joen historia kertoo alueen rajuista yhteiskunnallisista murroksista ja ns. modernisaatioprosessin syvistä vaikutuksista Lapin luontoon. Siinä tarinakerroksessa ei ole enää mitään taianomaista: siitä ajasta kerrotaan raudan maku suussa.