In English
Suomeksi
The regional
identity of my home area, the Central Lapland in Finland has changed dramatically
in the last 300 years. During the time of my forefathers and -mothers the
region was famous for it’s wild animals and the land of Europe’s last wilderness.
Nowadays the area is an internationally well-known winter resort, and desired
target of a modern mining activity.
The old Lapp village
or better said siida of Sodankylä is
my birth place and has been my family's home site hundreds of years. As it is
common in these latitudes, also my ancestors were the Lapp (Sami) people of
Kemi Lapland. My forefather, Hans Aska (1685-1759) used to be an elder of his
Lapp village near the center of Sodankylä parish. During the times of Hans the
hottest debate was dealing with the issue, could he keep his Sami privileges
for beaver dams although he married with a daughter of Finnish
pioneer settler. The crown court of Lapland accepted Hans’ complaint and he got
the right to continue his beaver hunting in the lands of his Lapp village. In
that time, in the beginning of the 18th century, beavers and other
wild fur animals were “the gold of Lapland”.
By a twist of fate, Hans was a one
of the last inhabitants of Sodankylä who got the right for the ancient Sami
hunting places; pioneer settlers colonized rapidly Sodankylä and also the Lapp
people changed their source of living from hunting to agriculture which the
state supported. During the 19th century the majority of the inhabitants
of Sodankylä were so called mixed people and only few of them considered
themselves anymore as Lapps. My grand-grand-father and Hans’ son’s son’s son’s
son Tuomas Aikio (1843-1929) was a farmer with cattle and although he had also
reindeers, his identity was Finnish. A huge cultural and identification change
of my family and other families of the Central Lapland had happened during these
150 years.
During my time,
from the 1960s to present, Sodankylä has changed again a lot. When I was a kid,
the large artificial lakes of Lokka and Porttipahta were built and the
environmental landscape changed dramatically, agriculture become unprofitable
and the forest work was mechanized. A huge migration wave took place and young
people started to build their new identities as factory workers in the southern
towns of Sweden and Finland. Because of the Cold War a military garrison was opened
in Sodankylä and new people arrived to the municipality from other garrison
places of Finland. All in all, during the 1960s-1980s the region lost it’s
image as a land of small farms and brave loggers. The rich findings of minerals
made both in Sodankylä and Kittilä in the 1980s awakened hope for the better
future of the region.
The Kevitsa mine
near the village of Petkula and owned by the Canadian First Quantum Minerals
Ltd, has revitalized the village life of Sodankylä and the community has got
new inhabitants, miners; the mine is employing ca. 200-500 workers and produces
nickel and copper. The same phenomenon has happened also in Kittilä, the
municipality neighboring Sodankylä. Today I spend more time in my cottage in
Kittilä than in Sodankylä, and that is why I have followed the development of
Lapland also from the point of view of Kittilä. My cottage lies in the village
of Sirkka which is known better as Levi. It is the most popular winter resort
area in Finland and well known tourist attraction place among foreigners as
well; ten thousands of Russian, English, French etc. slalom skiers and free
time travelers spend their holidays there every year.
The
Suurikuusikko (in English a big fir forest) gold mine lies about 50 kilometers north-east
from the center of Levi, and almost all the workers of the mine live in Levi.
Suurikuusikko, owned by the Canadian Agnico Eagle Miners Ldt, is the biggest
gold mine in Europe. It has ca. 400 employers. A separate sub-community for mine workers has
been built only a couple of kilometers to the north from the Levi tourist
hotels; the private houses and rental flats look very nice and picturesque.
However, mine employs often large among of contract workers and that is why
labor force changes quite often.
When we compare previous
times with the present situation, the biggest change has happened in ownership
of natural resources. My Lapp ancestors owned their hunting regions
collectively, today international companies are gathering the profits of the
Lappish mines. The Finnish Government
has eagerly allow mining permits for international companies due to employment situation
in so called peripheral mine areas in North and East Finland.
Lapin suuri harppaus: Majavien pyynnistä kullan
metsästykseen
Kotiseutuni Keski-Lapin alueellinen identiteetti on
muuttunut valtavasti viimeisen 300 vuoden aikana. Esi-isieni ja -äitieni aikana
alue oli tunnettu turkiseläinten pyyntipaikkana ja Euroopan viimeisimpänä
erämaana. Nykyään seutu on kansainvälisesti tunnettu talvilomakeskus ja
modernin kaivostoiminnan haluttu kohde.
Vanha lapinkylä eli siida Sodankylä on
syntymäpaikkani ja iänikuisen sukuni koti vuosisatoja. Kuten on tavallista
näillä leveysasteilla, myös minun esivanhempani ovat olleet Kemin Lapin
lappalaisia. Esi-isäni Hans Aska (1685-1759)
oli kylänvanhin Sodankylän kirkonkylän lähellä olleessa lapinkylässään. Vanhan
Hansin aikana tunteita kuohuttanut kiistakysymys oli, saisiko hän säilyttää
lappalaisille kuuluneen oikeutensa majavapatoihinsa vaikka avioitui suomalaisen
uudisasukkaan tyttären kanssa.
Hans valitti asiaansa käräjille, joka myöntyi tämän vaatimuksiin ja niin Hans
sai jatkaa vielä hetken metsästäjän ammattiaan. Tuohon aikaan, 1700-luvun alussa,
majavan nahat ja turkikset olivat ”Lapin kultaa”.
Kohtalon oikusta Hansin elämä ajoittui aikaan,
jolloin suuri muutos ravisteli Lappia: lappalaisten pyyntitouhut saivat jäädä
kun uudisasukkaiden joukot valtasivat enemmistön Sodankylänkin asukaskunnasta.
Nämä harjoittivat kruunun suosimaa maanviljelystä ja karjanhoitoa ja Hansin
askareet ja osaamiset olivat kohta mennyttä maailmaa. 1700-1800-luvun
taitteessa suuri osa Sodankylän väestä oli muuttoliikkeen vuoksi etniseltä
taustaltaan ns. sekaväestöä. Isoisäni isä Tuomas
Aikio (1843-1929) oli jo maanviljelijä ja vaikka hänellä oli myös poroja,
oli hän etniseltä identiteetiltään jo suomalainen; Kemin lappalaisten kieli,
tavat, pukeutuminen, ruokakulttuuri jne olivat häipyneet menneisyyden hämäriin.
Hansin ja hänen pojan-pojan-pojan-poikansa Tuomaksen elämänkaarien välissä,
noin 150 vuoden ajanjaksolla, Keski-Lappi muuttui peruuttamattomasti, kun
perheiden kulttuurit ja identifikaatiot siirtyivät rajusti paikaltaan.
Minun omien muistikuvien aikaan, jotka alkavat
1960-luvulta, on alueella tapahtunut muutos paljon nopeampi. Kun olin lapsi,
valtavat tekojärvet Lokka ja Porttipahta rakennettiin, mikä näkyi suoraan
ympäristömuutoksina, maanviljelystä tuli tuottamatonta ja savottahommatkin
menettivät metsätöiden koneistuksen takia entisen hohtonsa. Nuori väki lähti
siirtolaiseksi ja alkoi rakentaa uutta identiteettiä tehdastyöläisinä
Etelä-Ruotsin ja -Suomen kaupungeissa. Maailmallinen kylmä sota heijastui
pohjanperillekin kun Sodankylän varuskunta aloitti toimintansa ja uutta väkeä
Suomen muilta varuskuntapaikkakunnilta muutti kuntaan. Paikkakunnan tuntu haki
uutta muotoaan, kun sinnikkäiden karjankasvattajien ja urheiden savottasällien
aikana päättyi. 1980-luvulle tultaessa ensimmäiset lupaavat malmiesiintymät
löydettiin sekä Sodankylästä että Kittilästä, mikä herätti toiveita paremmasta
tulevaisuudesta.
Petkulan kylän lähellä oleva Kevitsan monimalmikaivos, jonka
omistaa kanadalainen First Quantum Minerals Ltd, on elävöittänyt Sodankylän elämää kun
kunta on saanut uuden työläisjoukon, mainarit. Kaivos työllistää 200-500 henkilöä
ja se tuottaa nikkeli- ja kuparirikasteita. Samanlainen ilmiö on tapahtunut
myös Kittilässä, Sodankylän naapurissa. Itse vietän tätä nykyä enemmän aikaa
Kittilässä kuin Sodankylässä, koska mökkini sijaitsee Sirkan kylässä, mikä
tunnetaan paremmin suosittuna talvilomakohteena Levinä. Kymmeniätuhansia
venäläisiä, englantilaisia, ranskalaisia jne turisteja lomailee kylässämme joka
vuosi.
Noin 50 km Leviltä lähellä Kiistalan kylää sijaitsee
Suurikuusikon kultakaivos, jonka työntekijöistä valtaosa asuu Levillä.
Kaivoksen omistaa kanadalainen Agnico Eagle Miners Ltd, ja se on
Euroopan suurin kultakaivos. Pari kilometriä pohjoiseen Levin turistihumusta
sijaitsee mainareiden yhteisö, nättejä omakotitaloja perheellisille ja
vuokrataloja sinkuille. Idylli ei ehkä ole aivan täydellinen, sillä kylällä
kerrotaan, että työvoima vaihtuu keikkatyöntekijöiden runsauden takia useinkin.
Verrattuna nykyistä kaivosbuumin leimaamaa
Keski-Lapin suurta murrosta vanhaan aikaan, voidaan nähdä, että merkitsevin muutos
koskee luonnonresurssien ja niistä saatujen voittojen omistusta. Lappalaiset
esi-isäni omistivat pyyntimaansa kollektiivisesti, nykyiset pyyntimiehet ovat
kansainvälisiä firmoja. Suomen hallitus n kernaasti luovuttanut kaivoslupia
ulkomaisille yrityksille olletenkin työvoimapoliittisista syistä: Pohjois- ja
Itä-Suomen väki kun tarvitsee kipeästi uusia työpaikkoja.
