Saatiinpas
koronavuosi 2020 lymyiltyä läpi nurkissa, toiset onnistuneesti, toiset vähemmän
onnistuneesti. Itse ja omaiseni olemme, ainakin toistaiseksi, säästyneet
taudilta. Vaikka kulkutautipeliä ei ole vielä voitettu, katseet on käännetty jo
toiveikkaasti sunnuntaina 27.12.2020
aloitettuihin rokotuksiin. Psykologisesti on tärkeää, että ne aloitettiin vielä
tämän vuoden puolella. Ensimmäisenä Suomessa rokotettiin lähellä kotiani
olevalla Helsingin Meilahden sairaalakampuksella teho-osastojen
hoitohenkilökuntaa, ja hyvä niin. Kyseessä oli Pfizerin ja Biontechin kehittämä
rokote, joka sai EU-komissiolta myyntiluvan maanantaina 21.12.2020. Helpotuksen
huokausta varjostaa takavasemmalla näkyvät covid-19-muunnokset. Päteeköhän niihinkin
rokotus, jonka aion ottaa kunhan vuoroni tulee.
Tänään,
30.12.2020, tautitilanne on
viranomaislaskelmien mukaan Suomessa seuraava: Ilmoitettuja tautitapauksia
maassa on kaikkiaan noin 36.000 ja näytteitä testattu noin 2,5
miljoonaa. Tautiin liittyviä kuolemia on
raportoitu 556. Tauti
ei valikoidu sukupuolen mukaan, sillä menehtyneistä 51% on miehiä ja 49% naisia. Sen sijaan
tauti kaataa nimenomaan iäkkäämpää väkeä: Kuolleiden mediaani-ikä on 84 vuotta.
Maailmanlaajuisesti tautiin on kuollut jo 1,7 miljoonaa ihmistä.
Oma kotialueeni, Helsinki, on tänään
jälleen leviämisvaiheessa; Se harmittaa, suruttaa, väsyttää ja melkein jo suututtaakin,
vaikka tiedetään tietysti, että tiheimmin asutuilla seuduilla leviämisriski on huomattavan
suuri verrattuna harvaanasuttuihin seutuihin. Onneksi meitä ei suljettu jouluksi
kuten tehtiin keväällä, nyt päästiin sentään mökille. Ihmisten sopeutumiskyky
on kyllä ihailtavaa, ainakin vastuullisen suomalaisenemmistön osalta.
Omakin käyttäytymiseni on jo rutinoitunut oloja vastaavaksi, ja koko elämäni kaventunut; muovihansikkaat
ja maski päälle kauppaan ja kaupungille asioille lähtiessä, tyhjän tilan
etsintää, maskittomien vältteleminen. Sali, teatteri, konsertit ja kuppilat
listattu yli, kavereita nähdään pihalla. Televisiosta/netistä katsotaan enemmän
elokuvia kuin ennen: hyvät katsottiin heti, huonompia moititaan, mutta katsotaan
silti paremman puutteessa. Netistä tuli avarampi ikkuna ulos maailmaan, kun loma-
ja työmatkat ulkomaille peruuntuivat. E-kirjoja kuunnellaan jonossa, kohta en
erota kirjaa toisesta. Ja töitä tehdään enemmän kuin ennen.
Kodin sisäinen toimintapiiri, kulkureitit, ovat muuttuneet etätyön myötä, olohuoneesta on tullut työpiste,
hallista toinen, kirjoja ja muistiinpanopinkkoja on siellä täällä, sohvalla,
tuolilla, ruokapöydällä. Työ on vallannut kodin ja mielen, kohta sielunkin. Se
on uudelleenrytmittänyt koko vuorokausi- ja viikkokierron: päivät, illat, aamuyöt,
viikonloput ovat muuttuneet työnteon ajoiksi aikaisempaakin enemmän. Selkää jo
särkee, samoin silmiä. Eikö tämä kavennettu elämänmuoto jo lopu!
Maaliskuun 18. päivän 2020 pandemianvastaisten toimenpiteiden julistamisen ja etenkin Uudenmaan eristämisen (25.3.– 15.4.2020)
jälkeen alkoivat maskit tihenevästi ilmestyä raitiovaunujen matkustajille
Helsingissä. Kesällä kuri herpaantui, mutta syksyllä maskit taas lisääntyivät,
nyt aikaisempaa värikkäämpinä: kestokangasmaskit, logomaskit ja taidemaskit
ilmestyivät piristämään katukuvaa. Niistä tuli hauskoja joululahjoja ystäville.
Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin!
Näillä sanoilla toivotan kaikkea parempaa ja hyvää vuodelle 2021!
PS. Muistattehan ettei Tieteen päiviä 13.–17.1.2021 ole peruttu
Katso, kuuntele, osallistu:
Ohjelma: https://www.tieteenpaivat.fi/fi/ohjelma-2021